UUTINEN
Maisema muuttuu tunnin ajomatkan aikana rajusti. Tyrnävää hallitsevat silmänkantamattomiin ulottuvat peltoaukeat, joilla lepää sitkeä sumu vielä syksyisenä iltapäivänä. Ne vaihtuvat äkkiä syvien suppien halkomaan kangasmaastoon Utajärvellä. Näissä Pohjois-Pohjanmaan maisemissa viljellään merkittävä osa suomalaisesta siemenperunasta. Täällä on myös ilmastonmuutoksen kannalta kriittisiä turvepeltoja. Juuri turvemaiden takia ekonomisteista ja psykologeista koostuva TUIMA-hankkeen tutkijaryhmä teki tänne kenttäretken lokakuussa.
”Mentiin sinne oppimaan”, tiivistää Pellervon taloustutkimus PTT:n vanhempi ekonomisti Mats Godenhielm. ”Tapasimme alueen viljelijöitä, ja saimme selville heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään turvemaiden viljelystä.”
kuituhampun viljelyyn. Kuvassa Nils Sandman (vas.), Jarno
Tuominen, Jonna Hänninen ja Olli-Pekka Ruuskanen.
Utajärvellä järjestettyyn tutkijoiden ja viljelijöiden tapaamiseen ja työpajoihin osallistui yhteensä parikymmentä viljelijää sekä kuntien ja muiden sidosryhmien edustajaa. Turvemaiden ilmastotuuppauksia tutkivasta TUIMA-hankkeesta mukana oli väkeä PTT:stä, Turun yliopistosta ja Luonnonvarakeskuksesta. Hankekumppaneista tilaisuuteen osallistuivat Utajärven kunta ja ProAgria Oulu.
Tutkijat ja viljelijät keskustelivat muun muassa erilaisista toimenpiteistä, joilla turvemaiden ilmastopäästöihin voitaisiin vaikuttaa, mitä tehdään mahdollisesti jo nyt, ja mitä käytännön esteitä työlle kenties on.
”Viljelijöiltä saimme arvokasta tietoa toimintaympäristöstä ja päätöksenteosta. Olennaista oli myös tieto viljelijöiden arvoista. Kun isoisän isä on raivannut jonkin pellon, ja nyt itse tekee sillä töitä, niin siihen maahan liittyy paljon tunteita. Nämäkin on otettava huomioon tuuppauksissa”, Godenhielm sanoo.
Matkalta koottuja tietoja käytetään hyödyksi, kun tutkijat alkavat suunnitella varsinaisia tuuppauksia. Ne ovat muutoksia valinta-arkkitehtuurissa, jossa viljelijät tekevät päätöksiä maidensa käytöstä. Tuuppauksilla pyritään helpottamaan sellaisia päätöksiä, jotka johtavat päästövähennyksiin.
Tuuppausten paikkoja tunnistettiin useita
Mats Godenhielmin mukaan keskusteluissa tunnistettiin monia mahdollisia tuuppausten paikkoja. Niitä voisi olla viljelijöiden saamassa neuvonnassa, tai tiedossa, jota heille annetaan päästövähennyksistä. Maankäytössä voitaisiin esimerkiksi järkevöittää tilusrakenteita tai metsittää käytöstä poistuneita turvemaita.
”Toisaalta retkellä opittiin, että pelloille etsitään ensisijaisesti aina käyttöä peltona, osin juuri tunnearvon takia. Metsitys koetaan myös työläänä. Mutta tässä on samalla jatkoselvityksen paikka – millaiset olisivat metsityksen todelliset taloudelliset hyödyt, tarvittava työmäärä ja mistä siihen voisi saada neuvontaa?” Godenhielm kertoo.
Tuuppaukset tehtävä maatilan aikataulussa
TUIMA-hankkeen tutkijat selvittävät loppuvuoden aikana esimerkiksi sitä, millä keinoilla tai aineistoilla erilaisten tuuppausten vaikuttavuudesta saataisiin jälkeenpäin tietoa. Viljelijöiden vuodenkulku tuo työhön oman aikavaateensa, koska tuuppaukset on toteutettava niin, että ne sopivat maatilan elämänrytmiin.
Myllyllä tuotannosta kuulemassa Marjo Maidell ja Nils Sandman.
Siksi toimenpiteet olisi saatava vauhtiin ennen kevättä.
”Myönteistä on se, että henki keskusteluissa oli hyvä ja kiinnostus ilmastotekoja kohtaan on erittäin suurta. Ja tietenkin viljelijöille keskeistä on tietää, mitkä ovat taloudelliset mahdollisuudet ja riskit. Jatkokeskusteluja on varmasti tulossa”, Godenhielm sanoo.