BLOGI
Pitkäaikaisen istumisen on jo pitkään tiedetty olevan haitallista terveydelle. Objektiivisiin mittauksiin perustuvan tutkimusnäytön perusteella on suuntaa antavasti esitetty, että yli 9.5 tunnin päivittäinen valveillaolon aikainen paikallaanolo on yhteydessä merkittävästi kohonneeseen ennenaikaisen kuoleman riskiin (Ekelund ym., 2019).
Istumisen terveyshaitoista on viestitty synkkäsävyisesti myös mediassa – esimerkiksi näin: ”Istumatyö tappaa, vaikka himoliikkuisit vapaalla” (Yle, 2015). Moni istumatyöläinen onkin saattanut pohtia, onko mitään enää tehtävissä paikallaanolon terveysriskien pienentämiseksi, jos työtehtävät eivät mahdollista istumisen tauottamista ja toimistoltakaan ei löydy sähköpöytiä.
Kävely voi kumota istumisen terveyshaittoja
Vastoin edellisessä kappaleessa esitettyä uutisotsikkoa ja monien asiantuntijoiden aiempia arvioita, viimeaikainen tutkimusnäyttö on osoittanut, että riittävä liikunta-aktiivisuus voi kuin voikin kumota pitkäkestoisesta istumisesta koituvia terveyshaittoja. Vaikka paikallaanolon määrä pysyisi korkeana, arvostetussa British Journal of Sports Medicine -lehdessä julkaistun meta-analyysin mukaan kohonnut ennenaikaisen kuoleman riski voi tasaantua jopa normaaliksi noin 30–40 minuutin päivittäisellä reippaalla kävelyllä (Ekelund ym., 2020).
Vastaavasti Yhdysvalloissa on arvioitu, että vain 10 minuutin lisäys päivittäiseen reippaaseen liikkumiseen ehkäisisi väestötasolla yli 100 000 kuolemaa vuosittain (Saint-Maurice ym., 2022). Vaikka myös nämä raja-arvot ovat suuntaa antavia, viittaavat ne vahvasti siihen, että aktiivisesti liikkuvat istumatyöläiset voivat huokaista helpotuksesta.
Lisää elinvuosia työmatkakävelyllä?
Aikuisen ihmisen keskimääräinen kävelyvauhti on noin viisi kilometriä tunnissa (Levine & Norenzayan, 1999). Ajatellaan, että kahden kilometrin pituisen työmatkan voi kulkea säännöllisesti kävellen minä vuodenaikana tahansa. Työmatkan yhdensuuntaisen pituuden ollessa yhden kilometrin, päivittäistä työmatkakävelyä kertyisi yhteensä noin 25 minuuttia ja kahden kilometrin työmatkalla noin 50 minuuttia.
Kun lukuja vertaa edellisessä kappaleessa esitettyihin, voidaan laskea, että vapaa-ajallaan muuten vähän liikkuva istumatyöläinen voi merkittävästi madaltaa ennenaikaisen kuoleman riskiään kulkemalla työmatkastaan säännöllisesti kävellen noin 1–2 kilometriä suuntaansa, vaikka työtehtävät pitäisivätkin edelleen sisällään paljon paikallaanoloa. Lihasvoimalla liikkuminen kannattaa toki myös lyhyemmillä työmatkoilla, tai yhdistettynä julkisen liikenteen käyttöön, sillä lyhytkestoisetkin liikuntatuokiot vaikuttavat positiivisesti terveyteen (Jakicic ym., 2019).
Työmatkaliikunnan edistäminen lähtee ympäristöstä
Työmatkaliikunnan edistämistä rakennetun ympäristön näkökulmasta voidaan tarkastella kolmella eri tasolla: makro-, meso- ja mikrotasolla (Young ym., 2020). Makrotasolla keskiössä on maankäytön suunnittelu, jossa tulisi pyrkiä sijoittamaan tärkeitä määränpäitä (esim. koulut ja työpaikat) realististen kävely- tai vähintään pyöräilyetäisyyksien päähän. Mesotasolla korostuvat erityisesti kävely- ja pyöräilyteiden laatu (esim. tasainen päällyste, riittävä tien leveys), määrä (monipuolinen kävely- ja pyörätieverkosto) ja turvallisuus (esim. valaisu, talvikunnossapito, automaattiset liikennevalot, näkyvyys risteyksissä).
Esimerkiksi Suomessa kävely- ja pyöräilyteiden talvikunnossapito on asiantuntija-arvioiden mukaan välttävää, mikä näyttäytyy talvisin erityisesti nuorten vähentyneenä pyöräilyaktiivisuutena (Fiksusti kouluun, 2022; Kallio ym., 2016). Mikrotasolla ratkaiseviksi tekijöiksi nousevat koulu-, työpaikka- ja kuntakohtaiset ratkaisut, kuten esimerkiksi monipuolinen kävelyyn kannustaminen ja runkolukittavien pyörätelineiden saatavuus. Parhaiden lopputulosten saavuttamiseksi edellä mainittuja toimenpiteitä tulee suunnitella ja kehittää monialaisen yhteistyön kautta (Young ym., 2020).
Työmatkaliikunnalla on mahdollisuus nousta yhdeksi avaintekijäksi väestön terveyden edistämisessä ja liikkumattomuuden vähentämisessä, sillä lyhyidenkin työmatkojen aktiivisesta kulkemisesta muodostuu vankka ympärivuotinen terveysliikuntakokonaisuus (Shephard, 2008). Työmatkaliikunta onkin ennen kaikkea terveysteko, josta hyötyvät yksilön lisäksi myös ilmasto ja yhteiskunta.
Lähteet:
Ekelund, U., Tarp, J., Fagerland, M., Johannessen, J., Hansen, B., Jefferis, B., Whincup, P., Diaz, K., Hooker, S., Howard, V., Chernofsky, A., Larson, M., Spartano, N., Vasan, R., Dohrn, I., Hagströmer, M., Edwardson, C., Yates, T., Shiroma, E., Dempsey, P., Wijndaele, K., Anderssen, S. & Lee, I., 2020. Joint associations of accelerometer-measured physical activity and sedentary time with all-cause mortality: a harmonised meta-analysis in more than 44 000 middle-aged and older individuals. British Journal of Sports Medicine, 54(24), 1499-1506. https://doi.org/10.1136/bjsports-2020-103270
Ekelund, U., Tarp, J., Steene-Johannessen, J., Hansen, B., Jefferis, B., Fagerland, M., Whincup, P., Diaz, K., Hooker, S., Chernofsky, A., Larson, M., Spartano, N., Vasan, R., Dohrn, I., Hagströmer, M., Edwardson, C., Yates, T., Shiroma, E., Anderssen, S. & Lee, I., 2019. Dose-response associations between accelerometry measured physical activity and sedentary time and all-cause mortality: systematic review and harmonised meta-analysis. BMJ, 366, l4570. https://doi.org/10.1136/bmj.l4570
Fiksusti kouluun, 2022. Vinkit päättäjille: Liikenneturvallisuus ja talvikunnossapito. [online] Saatavissa: https://fiksustikouluun.fi/vinkit-paattajille-liikenneturvallisuus-ja-talvikunnossapito/ [Viitattu 16.3.2022].
Jakicic, J., Kraus, W., Powell, K., Campbell, W., Janz, K., Troiano, R., Sprow, K., Torres, A. & Piercy, K., 2019. Association between Bout Duration of Physical Activity and Health: Systematic Review. Medicine & Science in Sports & Exercise, 51(6), 1213-1219. https://doi.org/10.1249/mss.0000000000001933
Kallio, J., Turpeinen, S., Hakonen, H. & Tammelin, T., 2016. Active commuting to school in Finland, the potential for physical activity increase in different seasons. International Journal of Circumpolar Health, 75(1), 33319. https://doi.org/10.3402/ijch.v75.33319
Levine, R. & Norenzayan, A., 1999. The Pace of Life in 31 Countries. Journal of Cross-Cultural Psychology, 30(2), 178-205. https://doi.org/10.1177/0022022199030002003
Saint-Maurice, P., Graubard, B., Troiano, R., Berrigan, D., Galuska, D., Fulton, J. & Matthews, C., 2022. Estimated Number of Deaths Prevented Through Increased Physical Activity Among US Adults. JAMA Internal Medicine, 182(3), 349-352. https://doi.org/10.1001/jamainternmed.2021.7755
Shephard, R., 2008. Is Active Commuting the Answer to Population Health? Sports Medicine, 38(9), 751–758. https://doi.org/10.2165/00007256-200838090-00004
Yle (Yleisradio), 2015. Istumatyö tappaa, vaikka himoliikkuisit vapaalla. [online] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-8078833 [Viitattu 16.3.2022].
Young, D., Cradock, A., Eyler, A., Fenton, M., Pedroso, M., Sallis, J. & Whitsel, L., 2020. Creating Built Environments That Expand Active Transportation and Active Living Across the United States: A Policy Statement from the American Heart Association. Circulation, 142(11), e167-e183. https://doi.org/10.1161/cir.0000000000000878