Tuore tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä ympäristöystävällisiin ja terveellisiin liikkumismuotoihin lyhyillä työmatkoilla. Etenkin työtiimin psykologisen turvallisuuden yhteys aktiiviseen työmatkaan oli yllättävä tutkimustulos.
Turun yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat ovat kehittäneet monitekijäisen ennustemallin. Se auttaa ymmärtämään suomalaisten kuntasektorin työntekijöiden työmatkavalintoihin yhteydessä olevia tekijöitä kesä- ja talviolosuhteissa.
Ennustemallin kahdeksan tekijää olivat työmatkan pituus, fyysinen aktiivisuus yleensäkin, painoindeksi, kouluikäiset lapset perheessä, sukupuoli, avo- tai avioliitto, ikä ja työtiimin psykologinen turvallisuus. Tutkimus toteutettiin ennen soteuudistusta ja siinä analysoitiin 10 983 työntekijän tietoja ja keskityttiin lyhyisiin, alle 5 kilometrin työmatkoihin.
Työn psykososiaalisten tekijöiden yhteydestä työmatkan kulkutapoihin on toistaiseksi niukasti aiempaa tutkimusta. Työtiimin psykologisen turvallisuuden yhteys aktiiviseen kulkutapaan, eli pyörällä tai jalan kuljettuun matkaan, on uusi ja mielenkiintoinen löydös, joka korostaa työhyvinvoinnin tärkeyttä.
– Tulos käy järkeen peilaten tätä aiempiin tutkimustuloksiin, joissa työn psykososiaaliset kuormitustekijät ovat olleet yhteydessä vähentyneeseen vapaa-ajan liikuntaan, kertoo psykologian väitöskirjatutkija Anna Makkonen Turun yliopistosta.
Makkosen mukaan psykologisesti turvallinen työympäristö voi edistää työn ja yksityiselämän tasapainoa ja motivoida työntekijöitä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista: turvallisessa ja tiiviissä työyhteisössä myös kollegoiden esimerkillä, vaikkapa työmatkapyöräilyssä, voi olla enemmän vaikutusta omaan käyttäytymiseen, kun turvattomaksi koetussa tiimissä.
– Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska kyseessä on poikkileikkaustutkimus. Suunta voi olla myös niin päin, että työmatkapyöräily- ja kävely lisäävät myönteisempää mielialaa ja sitä kautta ihminen kokee työyhteisönsä turvallisemmaksi. Tämän pohjalta ei voi siis sanoa, että lisäämällä työtiimin psykologista turvallisuutta, voitaisiin lisätä aktiivisia työmatkatapoja, hän sanoo.
Naiset pyöräilevät kesällä, iäkkäämmät innokkaampia talvipyöräilijöitä
Tutkimustulosten mukaan naiset pyöräilevät ahkerammin kesäkeleillä, kun taas miehet suosivat autoa. Vanhempi ikä taas oli yhteydessä aktiiviseen kulkutapaan talvikelillä. Auton käyttöön sekä kesällä että talvella oli yhteydessä myös se, että perheessä oli kouluikäisiä lapsia.
Makkosen mukaan varttuneimmilla työntekijöillä saattaa vapautua aikaa arkeen enemmän, jolloin myös työmatkaliikkumiseen jää enemmän aikaa. Perheellisten arki on logistisesti haastavampaa ja silloin auton käyttö helpottaa suunnittelua ja tuo joustavuutta liikkumiseen.
– Työnantajien olisikin tärkeä tukea perheellisiä työntekijöitä esimerkiksi työajan joustoilla, jotta liikunnan lisääminen arkeen on mahdollista ja auton käyttöä on helpompi vähentää, Makkonen sanoo.
Hänen mukaan työmatkapyöräilyä voi tukea myös varmistamalla, että työpaikalta löytyy lukittavat ja helposti saavutettavat pyörien säilytyspaikat, asianmukaiset pesu- ja pukutilat, sekä tarjoamalla työsuhdepyöräetua, jolla voi hankkia vaikka kalliimman sähköpyörän.
– Etenkin perheelliselle työmatka voi olla myös työstä palautumisen kannalta tärkeä, oma palauttava hetki päivässä. Sen takia olisi myös työnantajan kannalta hyödyllistä tukea aktiivisia työmatkoja. Onhan työntekijä myös tuottavampi palautuneena, Makkonen jatkaa.
Työmatkoista hyötyliikuntaa
Makkosen mukaan tutkimuksessa keskityttiin nimenomaan lyhyisiin työmatkoihin, joissa pyöräilyä ja kävelyä olisi helpoin lisätä. Koko Suomen tasolla tarkasteltuna hyvin lyhyistäkin 1–3 kilometrien pituisista työmatkoista kuljetaan edelleen jopa puolet henkilöautolla, joten pyöräilyn ja kävelyn lisäämiseen olisi varaa.
– Kunta- ja hyvinvointialojen työntekijöistä muuta väestöä suurempi osa kulkee aktiivisesti. Korkeintaan viiden kilometrin matkoista viides osa kuljetaan autolla ja yli puolet aktiivisesti pyörällä tai kävellen. Tähän vaikuttaa todennäköisesti kuntasektorin naisvaltaisuus. Työmatkaliikkuminen on helppo tapa lisätä fyysistä aktiivisuutta arkeen ja useimmiten lyhyt muutaman kilometrin työmatka on nopeampi taittaa pyörällä kuin autolla, Makkonen sanoo.
Hänen mukaansa työmatkaliikkuminen on usein hyvin rutinoitunutta käyttäytymistä, mutta tässäkin tutkimuksessa havaittiin, että fyysisesti muutenkin aktiiviset ihmiset valitsevat aktiivisen kulkutavan myös työmatkoille. Myös pienempi painoindeksi oli tässä tutkimuksessa yksi vahvimpia aktiivista kulkutapavalintaan yhteydessä olevia tekijöitä.
Fyysisen aktiivisuuden ja painoindeksin lisäksi tuoreessa tutkimuksessa löydettiin vastaavat tulokset kuin aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi siltä osin, että esimerkiksi mitä pidempi työmatka on, sitä vähemmän pyöräillään.
Tutkimus toteutettiin osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Ilmastotuuppaus-hanketta. Tutkimuksen aineistona oli Työterveyslaitoksen Kunta10-kyselytutkimuksen osa-aineisto Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun kaupunkien henkilöstöstä. Tutkimuspopulaatiosta (58,971) yhteensä 42 574 työntekijää (72 prosenttia) vastasi kyselyyn. Otos käsitti noin 10 prosenttia kaikista julkisen sektorin työntekijöistä Suomessa vunna 2020. Lopullinen otos sisälsi 10 983 työntekijää, joiden työmatka oli korkeintaan 5 km.
Lisätietoa
Tutustu tutkimukseen BMJ Openin verkkosivuilla
Yhteystiedot
Anna Makkonen
projektitutkija
sähköposti: anna.makkonen@utu.fi