BLOGI
Koronaepidemia ja siihen liittyvät suositukset ja rajoitukset muokkasivat nopealla aikataululla tapojamme kulkea ja viettää aikaa kodin ulkopuolella. Käsidesi, maskit ja sosiaalinen etäisyys tulivat tutuiksi kansalaisille, ja määräykset osaksi julkista ympäristöämme. Samalla avautui tilaisuus tarkastella tuuppauksia, joiden motiivina on yhteisen terveysturvallisuuden lisääminen yksilön oman hyödyn maksimoimisen sijaan. Esimerkiksi käsidesipullon sijoittaminen sairaalan sisäänkäynnin yhteyteen tehosti käsien desinfiointia. Epidemian jatkuessa havahduttiin muun muassa maskien ympäristöhaittoihin ja yleiseen roskaavuuteen. Pestävät monikäyttöiset maskit jäivät kertakäyttöisten jalkoihin, joten tuuppaustoimia kohdistettiin maskien asianmukaiseen kierrätykseen
Näistä tutkimuksista saadut tulokset ovat mitattavissa ja perusteltavissa, mutta ne paljastavat tuuppaustutkimuksessa usein olevan ongelman: on vaikea erottaa toisistaan yksittäisten tekojen ja monimutkaisempien prosessien vaikutuksia ihmisten valintoihin ja käytökseen. Voidaanko ihmisen valintoja tosiaan selittää pelkillä yksilötason prosesseilla, joita käsitellään irrallaan ajasta, paikasta ja sosiaalisesta kontekstista? Käsidesin lisääntyneeseen käyttöön tai kasvomaskien ohjeenmukaiseen hävitykseen saattoivat vaikuttaa esimerkiksi lisääntynyt valistus hygienian tärkeydestä, pelko koronaepidemian leviämistä kohtaan ja muiden ihmisten käyttäytymisen peilaaminen omaan toimintaan.
Päätöksentekoon vaikuttaa myös vuorovaikutus yhteisön kanssa
Päätöksenteon tutkimuksissa on yleisesti todettu, että ihmisten päätöksiin vaikuttavat lukuisat tekijät yksilön psykofyysisistä muuttujista päätöksenteon seurausten arviointiin. Käyttäytymistieteellisessä tutkimuksessa on havaittu, että ihmiset tekevät arkisia päätöksiä osittain mukavuudenhalun ja helppouden ohjaamina. Päätöksentekoon vaikuttavat asiat eivät kuitenkaan ole pelkästään yksilön sisäisiä, vaan ne tapahtuvat jatkuvassa dynaamisessa vuorovaikutuksessa meitä ympäröiviin yhteisöihin ja jopa globaaleihin ilmiöihin. Perheenjäsenet, Ukrainan sota tai satunnainen kadulla kohdattu henkilö voi suuresti vaikuttaa siihen, millaisia valintoja ihmiset tekevät. Oletko joskus pukenut maskin kasvoillesi vasta, kun olet huomannut muiden samassa tilassa olevien käyttävän maskia? Tai tuntenut nolostumista kaivaessasi rypistyneen maskin taskustasi?
Klassisessa 1960-luvun lopussa toteutetussa tieteellisessä kokeessa testattiin, miten taivaalle tuijottava ihminen vaikuttaa muiden kadulla kulkijoiden toimintaan, ja mitä tapahtuu, jos tuijottavien ihmisten määrää lisätään. Moniko kokeesta tietämätön kulkija alkaa myös katsoa taivaalle? Yllättävää ei ole se, että taivaalle tuijottelu sai monen ohikulkijan tekemään samoin. Mutta se on, että ylöspäin tiirailu huomattiin erittäin tarttuvaksi: Jo yksi taivaalle tuijottelija sai neljäkymmentä ohikulkijaa katsahtamaan taivaalle. Ja viiden tuijottelijan joukko nosti määrän kahdeksaankymmeneen, joista jopa viisitoista pysähtyi ja liittyi osaksi ryhmää.
Normeja voi käyttää tuuppauksen apuna
Päätöksenteon prosessit ovat osin tietoisia valintoja ja osittain heijastumia ympäröivästä yhteiskunnasta, kuten edellä kuvatussa kokeessa tulee esille. Tuuppausten kannalta erityisen kiinnostavaksi nousevat erilaiset normit, joita soveltaen toimimme yhteiskunnassa. Taivaalle vilkaiseminen ei vielä kerro normipoikkeamasta, mutta jopa pienillä eleillä voi saada aikaan paheksuntaa tai positiivisia seurauksia -kuten heittämällä maskin roska-astiaan. Tuuppaukset perustuvat aina valinnanvapauteen, eikä niihin pidä liittää palkkioita tai sanktioita. Mutta voisiko yhteiskunnassa vallitsevista normeista saada potkua tuuppauksille tekemällä niistä sosiaalisesti hyväksyttävämpiä, ja siten kannustaa tavoitteen kannalta positiivisten valintojen tekemiseen?
Yhteisöjä ja sosiaalisia normeja käytetään jo nyt tuuppaamiseen. Kohderyhmälle saatetaan tarjota tietoa esimerkiksi naapureiden sähkönkulutuksesta. Jos ihminen saa tiedon siitä, että naapurit käyttävät häntä keskimäärin vähemmän sähköä, on sen havaittu saavan hänet kuluttamaan sähköä vähemmän. Tuuppauksella voi kuitenkin olla päinvastainen vaikutus: Jos huomaat naapureidesi kuluttavan enemmän sähköä kuin sinä, saatat huomaamattasi itse nostaa sähkönkulutustasi jatkossa.
Joskus tuuppauksen kohteeksi otetaan vain sosiaalisia referenttejä, eli henkilöitä, joiden suuntaan muut yhteisön jäsenet katsovat päätelläkseen sopivan toimintamallin eri tilanteissa. Toisinaan taas kestävää sosiaalista muutosta estävä normi halutaan murtaa. Normin murtamista on tapahtunut historian saatossa orgaanisesti niin naisten työssäkäynnin kuin erilaisten ja erimuotoisten ihmissuhteiden hyväksyttävyyden kohdalla. Näihin tapahtumiin perehtyminen voisi tuoda arvokasta tietoa nykyhetkeen esimerkiksi siitä, miten muuttaa ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kulutusnormeja.
Pandemiasta opittua voidaan soveltaa ilmastonmuutoksessa
Koronapandemian aikana on luotu täysin uudenlaista sosiaalista normistoa, johon liittyy vahvasti yksilön vastuu yhteisestä hyvästä ja terveysturvallisesta toiminnasta. Kansalaisten tottumuksia muokattiin sitkeällä kampanjoinnilla ja vahvoilla suosituksilla. Samoista lähtökohdista voidaan pohtia ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimia. Yhteiskunnassamme on edelleen ilmastonmuutosta edistäviä normeja esimerkiksi liikkumisessa ja kulutuskäyttäytymisessä.
Näiden normien tutkimus niin psykologisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta tuo tärkeää tietoa tuuppausten suunnitteluun. Yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti sensitiiviset tuuppaukset voivat olla tärkeässä osassa sitä laajaa ratkaisujen kirjoa, jota ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii.