BLOGI
Tuuppauksilla pyritään vaikuttamaan ihmisten valintoihin. Valintoihin voidaan vaikuttaa myös tiedottamalla, kieltämällä, taloudellisella tuella ja monilla muilla tavoilla. Joskus tuuppauksia kritisoidaan sanomalla niiden olevan manipulointia. Miten väitteeseen tulisi suhtautua?
Väite on kiinnostava, sillä sekä tuuppaukset että manipulaatio vaikuttavat ihmisten valintoihin ilman, että mitään toimintavaihtoehtoa kielletään tai tehdään mahdottomaksi. Tuuppausten kohdalla tämä on usein katsottu osoitukseksi niiden eettisestä ongelmattomuudesta. Manipulaatioon on tästä piirteestä huolimatta yleensä suhtauduttu epäillen.
Se, ovatko tuuppaukset manipulaatiota, riippuu osittain siitä, mitä manipulaatiolla tarkoitetaan. Mikä erottaa manipulaation muista vaikuttamisen tavoista?
Manipulaatio ei ole synonyymi eettisesti ongelmallisille vaikuttamiselle. Esimerkiksi pakottaminen ei ole manipulaatiota, vaikka se monissa tilanteissa onkin eettisesti väärin. Kaikki manipulaatio ei myöskään ole eettisesti tuomittavaa. Esimerkiksi ohikulkija, joka manipuloi itsemurhaa aikovan tulemaan pois junaradalta, toimii moraalisesti oikein.
Manipulaatiota on kolmea tyyppiä
Manipulaatiolle voidaan löytää lukuisia määritelmiä. Ne voidaan jakaa kolmeen tyyppiin, joista ensimmäinen määrittelee manipulaation vetoamalla sen huonoihin seurauksiin. Ajatuksena on, että manipulaatio saa kohteensa toimimaan vastoin omia intressejään tai loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Näiden määritelmien mukaan tuuppaaminen ei ole manipulaatiota. Kuvaavathan tuuppauksen ”isät” Thaler ja Sunstein sen nimenomaan vaikuttamisen tavaksi, joka säilyttää valinnanvapauden ja saa yksilön toimimaan tavalla, jota hän itsekin pitää parhaana.
Toiseksi manipulaatiota on pyritty määrittelemään sen vaikutustavan kautta. Tällöin manipulaation ajatellaan olevan piilovaikuttamista tai tapahtuvan tavalla, joka ”ohittaa kohteen rationaalisen harkinnan”. Esimerkiksi elokuvan keskelle sijoitetut mainokset ovat tässä merkityksessä manipulaatiota, jos ne ovat niin lyhyitä, että katsoja huomaa ne ainoastaan ei-tietoisesti. Joitakin tuuppauksia on hyvin vaikea huomata ja jotkut perustuvat nimenomaan rationaalisten prosessien ohittamiseen. Näin ollen jotkut tuuppaukset ovat tämän määritelmän mukaan manipulaatiota.
Kolmanneksi manipulaatiota on määritelty toteamalla, että manipulaatiolla yksilö saadaan pohjaamaan valintojaan perusteisiin, joita ei yleensä pidettäisi hyvinä. Kuvitellaan esimerkiksi, että Pilli ja Pulla hakevat samaa opiskelupaikkaa. Pilli manipuloi Pullan alisuoriutumaan kokeessa vetoamalla toistuvasti siihen mielipahaan, jota Pilli kokisi, jos Pulla saisi opiskelupaikan ja Pilli ei. Määritelmän mukaan kyse on manipulaatiosta, sillä kaverille omasta menestyksestä koituva mielipaha ei ole hyvä syy jättää pärjäämättä valintakokeessa. Tästä määritelmästä ei seuraa ainakaan kaikkien tuuppausten olevan manipulaatiota.
Moraalinen stop-merkki auttaa harkitsemaan
Kaikkiin yllä esitettyihin määritelmiin liittyy ongelmia. Joko ne eivät kata kaikkia manipulaation muotoja tai sitten jotkut manipulaation muodot jäävät niiden ulkopuolelle. Esimerkiksi itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen vetoavat määritelmät eivät kykene erottamaan manipulaatiota pakottamisesta. Piilovaikuttamismääritelmä taas on liian suppea, sillä esimerkiksi syyllistämiseen perustuva manipulaatio voi olla kohteelleen läpinäkyvää.
Näyttää siis, että kysymystä siitä, ovatko tuuppaukset manipulaatiota, ei pysty kovinkaan helposti ratkaisemaan määrittelemällä manipulaatio. Miten manipulaatioväitteisiin sitten pitäisi suhtautua? Filosofi Anne Barnhill suosittaa kysymään, miksi manipulaatiosyytöksen esittäjä uskoo tuuppauksen olevan manipulaatiota. Saatu vastaus paljastaa, mitä syytöksen esittäjä pitää tuuppauksen ongelmana. Tämän jälkeen on mahdollista miettiä, onko kyseinen piirre kyseisessä tilanteessa eettisesti ongelmallinen.
Filosofi Mary Midgley kutsuu Barhillin esittämää lähestymistapaa moraaliseksi stop-merkiksi. Samoin kuin stop-liikennemerkki, myös manipulaatioväite vaatii pysähtymään ja harkitsemaan aiottua toimintatapaa. Joskus tuo harkinta antaa perusteet muuttaa suunnitelmaa. Joskus taas harkinta paljastaa alkuperäisen suunnitelman olevan moraalisesti moitteeton.