Ilmaisu ”arkipäiväistyä” voi kuulostaa siltä, että jokin asia muuttuu tylsäksi. Kestävien ja aktiivisten liikkumismuotojen arkipäiväistäminen on kuitenkin yksi CLIMATE NUDGE -hankkeen keskeisistä tavoitteista. Onko tämä tavoite tylsä? Päinvastoin! Se on kiehtova tilaisuus tarkastella, milloin ja miten esimerkiksi satunnaisesta pyöräilystä voi tulla vakiintunut tapa kulkea arjessa. Tämä on tärkeä kysymys, sillä ilmastonmuutoksen kaltaisten niin sanottujen viheliäisten ongelmien vaatimat laajat muutokset haastavat monimutkaisuudellaan klassisia tuuppauskeinoja.
Kun siis aamulla pohdit, kuljetko töihin autolla vai pyörällä, mikä kaikki vaikuttaa valintaasi? Voi tuntua, että teet yksilöllisen päätöksen siinä hetkessä perustuen arvioosi varusteista, säästä ja päivän aikatauluista. Se, että tämä valinta on mahdollinen tai jopa mielekäs kuitenkin edellyttää, että työmatkapyöräily on olemassa arkesi valinta-avaruudessa. Valinta pitäisi myös tehdä toistuvasti, jolloin se muuttuu luontevaksi toimintatavaksi, eikä sitä ehkä enää edes huomaa tekevänsä. Tällainen valintatilanne ei synny tyhjästä, vaan se rakentuu moninaisista yhteiskunnassa vakiintuneista toimintatavoista: aiemmista kokemuksista, liikennejärjestelyistä, työelämän rytmeistä, jaettavista merkityksistä ja opituista tavoista. Toisin sanoen se, mikä näyttää hetkelliseltä päätökseltä, onkin osa laajempaa sosiaalista pyöräilyn käytännettä.
Käytänneteoria (engl. social practice theory) tarjoaa linssin jäsentää tätä monimutkaista kokonaisuutta. Sosiaalinen käytänne on yhteiskunnallisesti vakiintunut tapa toimia, joka ei perustu yksilön valintaan, vaan syntyy ja säilyy ihmisten, materiaalisten välineiden, taitojen ja kulttuuristen merkitysten järjestäytyneenä kokonaisuutena. Kyseessä ei ole yksittäinen teoria vaan näkökulma, jossa tarkastelussa ovat yksilön sijaan sosiaaliset käytänteet.
Sosiaaliset käytänteet, kuten pyöräily, koostuvat niihin liitettyjen jaettujen merkitysten, materiaalisen ympäristön sekä käytännettä toteuttavan toimijan taitojen suhteesta. Toiminta näyttäytyy siis yksilön valintojen sijaan käytänteiden toteutuksena niiden ajan saatossa muotoutuneen sisäisen logiikan mukaisesti. Vaikka perustelut puhuisivat pyöräilyn valinnan hyödyistä, autoilu voi silti olla luonteva osa arkea autosta riippumattomista syistä. Tällaisia syitä voivat olla työpaikan pukeutumiskulttuuri, lasten harrastusten rytmi tai auton symbolinen arvo.
Jaettujen merkitysten, materiaalien ja kompetenssien lisäksi käytänteitä jäsentää niiden teleoaffektiivinen rakenne: Toimintaa ohjaavat jaetut, luontevana pidetyt päämäärät, tarkoitukset ja tunteet. Emme siis ”vain” pyöräile vaan teemme sen aina osana jotain päämäärää, kuten urheilu, työssäkäynti tai asiointi. Nämä päämäärät eivät ole yksilön omia tavoitteita vaan muihin käytänteisiin kietoutuvia jaettuja käsityksiä siitä, mikä on luontevaa, toivottavaa, tarkoituksenmukaista ja mahdollista: terveydestä huolehtiminen, palkkatyö yhteiskunnan rakenteena tai vähittäiskauppojen sijoittelu kaupunkiympäristöön.
Tämä on kuitenkin jo tuttua kontekstin huomioivalle käyttäytymistieteelliselle tutkimukselle. Climate Nudge -hanke on tuonut esille, miten moninaisten sosiaalisten ja materiaalisten syiden kokonaisuus vaikuttaa valintoihimme. Tuuppaustutkimusta on laajennettu muun muassa nudge plus -näkökulmaan, joka huomioi reflektion ja muutoksen yksittäisen valintatilanteen ulkopuolella. Lisäksi esiin on nostettu tarve kehittää käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta holistinen linssi, joka siirtää sen yksilökeskeisyydestä systeemifokukseen.
Näistä yhteneväisyyksistä huolimatta käytänneteoreettinen ja käyttäytymistieteellinen lähestymistapa ovat pysytelleet pitkälti omissa leireissään toisilleen kriittisinä. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta akateemisessa keskustelussa näkökulmat on koettu yhteensovittamattomina, kun toinen keskittyy yksilön valintaan ja toinen käytänteiden rakenteeseen toimintaa selittävinä malleina. Kestävyyshaasteiden edessä on kuitenkin välttämätöntä hyödyntää monialaista ymmärrystä toimivien ratkaisujen löytämiseksi. Tämän vuoksi Climate Nudgessa tarkastellaan myös käytänneperustaisen ja käyttäytymistieteellisen näkökulman yhdistäviä mahdollisuuksia. Hankkeen viimeisen vuoden aikana tavoitteena on kehittää yhdistävä viitekehys, joka nojaa aiempaan tutkimukseen ja käytännön kokeiluihin. Kehys tarjoaa käytännönläheisiä työkaluja siihen, miten kohdentaa tuuppauskokonaisuuksia niin, että ne muovaavat totuttujen toimintatapojen rakennetta ja päämääriä yksittäisten valintatilanteiden tuuppauksien sijaan.