BLOGI
Tuoreessa Itä-Suomen yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkimuksessa selvitettiin, miten aktiivinen työmatkatapa on yhteydessä suomalaisten kuntatyöntekijöiden koettuun terveyteen ja työkykyyn. Aktiivisen työmatkatavan (esim. kävelyn ja pyöräilyn) monipuolisista terveyshyödyistä on jo vahvaa tutkimusnäyttöä mutta tutkimustieto koetun terveyden osalta on vähäisempää ja työkyvyn osalta aihetta ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu. Huoli suomalaisten liikkumattomuudesta ja työkyvystä sekä työmatkaliikenteen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä tekevät tutkimuksesta erittäin ajankohtaisen ja muodostavat pohjan tutkimuksen tavoitteelle auttaa pyrkimyksissä edistää aktiivisten työmatkatapojen käyttöä.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin Työterveyslaitoksen Kunta-10 kyselytutkimusaineistoa vuodelta 2020. Poikkileikkaustutkimukseen osallistuneet 38 223 vastaajaa työskentelivät Helsingin, Espoon, Vantaan tai Turun kaupungin palveluksessa. Tutkimuksessa verrattiin enemmän passiivisia kulkumuotoja (auto ja joukkoliikenne) käyttäviä enemmän aktiivisia kulkumuotoja käyttäviin. Aktiiviseksi kulkumuodoksi laskettiin kävelyn ja pyöräilyn lisäksi myös joukkoliikenteen käyttö sisältäen vähintään yhden kilometrin kävelyä tai pyöräilyä. Aiempien tutkimusten perusteella ns. aktiivinen joukkoliikenne kulkutapana voi tuoda merkittävän lisän työmatkailijan viikoittaiseen fyysiseen aktiivisuuteen etenkin junaa tai metroa käytettäessä. Kävelyn ja pyöräilyn (koko työmatka) vaikutuksia tarkasteltiin lisäksi erikseen huomioiden työmatkan pituus ja siten myös tarkemmin aktiivisesta työmatkatavasta saavutettu viikoittainen fyysinen aktiivisuus.
Henkilöauto kaikista suosituin työmatkatapa
Tutkimuksessa otettiin huomioon kaikki vastaajien raportoima työmatkatapa kalenterivuoden aikana. Ihmiset eivät välttämättä käytä samaa kulkutapaa jatkuvasti ja erityisesti suomalaiset saattavat keliolosuhteiden muuttuessa vaihtaa työmatkatapaansa kesän aktiivisemmasta vähemmän aktiiviseksi talvella. Suomessa esimerkiksi työmatkapyöräily talvikeleillä saattaa olla erityisen haastavaa. Vuoden 2020 vastausten perusteella työmatkapyöräily oli kesällä kävelyä suositumpaa, kun taas talvella kävely oli pyöräilyä suositumpaa: vastaajista päivittäin tai lähes päivittäin 19 % pyöräili ja 10 % käveli kesällä työmatkallaan ja vastaavat osuudet talvella olivat 6 % pyöräilylle ja 11 % kävelylle. Päivittäisen tai lähes päivittäisen sekä aktiivisen että passiivisen joukkoliikenteen käyttö oli talvella tyypillisempää kuin kesällä. Henkilöauto oli kuitenkin kaikkein suosituin työmatkatapa sekä kesällä että talvella: päivittäin tai lähes päivittäin autoa työmatkallaan käytti kesällä 38 % ja talvella 40 % vastaajista.
Aktiiviset työmatkaliikkujat kokevat terveytensä ja työkykynsä paremmaksi
Tutkimustulosten perusteella aktiivinen työmatka, erityisesti työmatkapyöräily, vaikuttaisi olevan yhteydessä parempaan koettuun terveyteen ja työkykyyn suomalaisilla kuntatyöntekijöillä. Täysin passiivisia kulkutapoja käyttävillä oli tutkimuksessa suurempi riski huonompaan koettuun terveyteen ja työkykyyn verrattuna aktiivisia kulkutapoja käyttäviin. Tarkasteltaessa kävelyä ja pyöräilyä erikseen, erityisesti säännöllinen ja/tai pitkän matkan työmatkan pyöräily oli yhteydessä parempaan koettuun terveyteen ja työkykyyn. Näitä yhteyksiä tutkitaan tarkemmin tulevissa tutkimuksissamme.
Entä jos kulkisimme edes osan työmatkasta jalan?
”Ei ole yllättävää, että suomalaisten yleisin kulkutapa työmatkalla on henkilöauto, sillä auto on usein monelle se vaivattomin tapa kulkea pidempää työmatkaa, etenkin jos julkisen liikenteen matkaketjujen saatavuus on heikkoa johtuen esimerkiksi asuinpaikasta tai työajoista. Myös pienten lasten kanssa liikuttaessa auto saattaa tuntua monelle käytännön kannalta jopa välttämättömältä”, arvioi tutkimusartikkelin vastuukirjoittaja väitöskirjatutkija Essi Kalliolahti.
”Lyhyemmillä työmatkoilla tilanne on usein kuitenkin toinen ja tällöin autoilun vaikutukset hyvinvointiin saattavatkin kääntyä päälaelleen. Lisäksi kävelyn ja pyöräilyn terveyshyödyt ovat kiistattomat ja Suomessa on edelleen varaa kasvattaa näiden kulkumuotojen osuutta sellaisilla työmatkoilla, joilla autoa ei tarvita muutoin kuin tottumuksen vuoksi. Julkisen liikenteen kattavuus tutkimuskaupungeissa on verrattaen hyvällä tasolla ja siksi myös joukkoliikenteen käytön yhdistäminen pyöräilyyn tai kävelyyn näissä kaupungeissa voisi monelle olla terveyden ja hyvinvoinnin kannalta oman auton käyttöä parempi vaihtoehto. Harva viihtyy ruuhkabusseissa mutta ehkäpä voisi omalla kohdallaan pohtia, että voisiko esimerkiksi junamatkan jälkeen matkan työpaikalle taittaa osittain tai kokonaan jalan.”, lisää Kalliolahti.